Vuosi sitten Venäjälle nimitettiin uusi hallitus. Odotetusti pääministeriksi nousi entinen presidentti Dmitri Medvedev. Medvedev uudisti hallituksen kokoonpanoa ja samalla osa vanhoista ministereistä siirtyi presidentti Vladimir Putinin hallintoon. Tämä loi kaksi selkeätä poliittista vallankeskittymää. Taneli Dobrowolski kirjoitti:

”Useat politiikan asiantuntijat ovat kuvailleet uutta hallitusta eräänlaiseksi kompromissiksi presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin välillä. Asiantuntijoiden mukaan uudessa hallituksessa on niin Putinin kuin Medvedevinkin tukijoita tai heidän suojattejaan. Hallituksessa on myös virkamiehiä, jotka eivät ole erityisemmin kallellaan kummankaan suuntaan.”

Jo syksyllä mediassa alettiin puhua selkeistä ristiriidoista hallituksen ja presidentin hallinnon välillä sekä mahdollisesta hallituksen erottamisesta. Vaikka ministereiden itsenäisyyttä on vaikeata arvioida, hallitusta ei ole voitu pitää Mihail Fradkovin ja Viktor Zubkovin johtamien hallitusten mallin mukaisesti puhtaasti ”teknisinä”.  Uusimmassa Venäjän sisäpolitiikkaa tutkivan Minchenko Consulting -yhtiön raportissa todetaan kuitenkin, että vuoden aikana Dmitri Medvedeviä tukeva koalitio on purettu, ministerit menettävät suosiotaan ja päätösvalta on lopullisesti siirtynyt Kremliin.

”Medvedevin hallituksen vuosi: tulokset ja tulevaisuuden näkymät” -raportin mukaan tandemin aika on ohi. Presidentti Putin rakentaa järjestelmää, jossa hän itsenäisesti ohjaa koko ”toimeenpanevan vallan vertikaalia”.  Vuoden aikana kasvanut vastakkainasettelu Medvedevin toista presidenttikautta tukeneiden ja Putinin uutta valintaa tukeneiden poliittisten voimien välillä päättyi pääministerin kannattajien tappioon.

Yksi esimerkki on varapääministeri Vladislav Surkovin ero. Asiantuntijoiden mielestä hänen lähtönsä ei kuitenkaan rauhoita poliittista eliittiä. Koska Venäjän nykyinen hallintajärjestelmä on hyvin monosentrinen, uusien vaihtoehtoisten valtakeskittymien syntymää ei sallita. Seuraavana poliittisen eliitin kampailun ”uhrina” voi olla esimerkiksi varapääministeri Arkadi Dvorkovitš, jolla on ollut mm. erimielisyyksiä presidentin valtion energiasektorista vastaavan komission ja valtion öljyjätti Rosneftin pääjohtaja Igor Setšin kanssa.

Tällä hetkellä Medvedevin tiimin jäseninä pidetään hänen lehdistösihteerinsä Natalja Timakovaa, varapääministeri Arkadi Dvorkovitšia, sähköisen hallinnon kehittämisestä vastaavaa ministeri Mihail Abyzovia sekä oikeusministeri Aleksandr Konovalovia. Dvorkovitšia vastaan käydään aktiivista kampanjaa.

”Putinin-miehiksi” hallituksessa luokitellaan suuri joukko muita ministereitä.  Heitä ovat mm. ensimmäinen varapääministeri Igor Šuvalov, talouskehitysministeri Andrei Belousov, varapääministeri Dmitri Kozak, ulkoministeri Sergei Lavrov, sisäministeri Vladimir Kolokoltsev, urheiluministeri Vitali Mutko ja varapääministeri Aleksandr Hloponin.

Tutkimusraportin mukaan Medvedevin hallitus työskentelee jatkuvan eliitin sisäisen kamppailun olosuhteissa, joka naamioidaan usein korruption vastaiseksi taisteluksi. Hyökkäys joitakin hallituksen jäseniä vastaan on alkanut melkein heti heidän nimityksen jälkeen. Tutkimuksessa toteutettu media-analyysi osoittaa hallituksesta kirjoitetun kielteisen uutisoinnin määrällistä valta-asemaa. Vuoden aikana hallituksesta kirjoitettiin yli 37 000 juttua, joista selkeästi negatiivisia oli 1600 ja positiivisia 353.

Myös Medvedevin suosio laskee. Kansalaisten mielipiteitä selvittävän ja muita sosiologisia tutkimuksia tekevän valtiollisen tutkimuslaitoksen VTsIOM (ВЦИОМ) mukaan vain 15 prosenttia vastaajista kertoi luottavansa Medvedeviin.

Medvedevin julistama modernisaatio häipyi vähitellen hallituksen poliittiselta asialistalta.  Sen tilalle tulivat Putinin asetukset, joiden tehtävänä on toteuttaa presidentin vaalikampanjassa annettuja lupauksia.  Jos aikaisemmin Medvedev asemoi itsensä liberaalina, Yhtenäisen Venäjän johtoon tulon jälkeen hän julistautui konservatiiviksi.

Putinin vallan keskittäminen itselleen ei kuitenkaan tullut raportin kirjoittajille yllätyksenä. Elokuussa 2012 julkaistussa raportissa ”Vladimir Putinin laaja hallitus ja Politbyroo 2.0” kerrottiin, että presidentti rakentaa ns. laajan hallituksen, jossa ei ole selkeätä eroa hallituksen ja presidentin hallinnon välillä. ”Pidäkkeiden” ja ”vastapainojen” järjestelmä eliitin sisällä toteutuu epävirallisen hallitonelimen (Politbyroo 2.0) kommunikaation avulla.  Raportin mukaan tällä hetkellä Politbyrooseen kuuluvat Putinin lisäksi puolustusministeri Sergei Sergei Šoigu, Rosneftin pääjohtaja Igor Setšin, Rostecin johtaja Sergei Tšemezov, presidentin hallinnon johtaja Sergei Ivanov, presidentin hallinnon varajohtaja Vjatšeslav Volodin, liikemiehet Juri Kovaltšuk ja Arkadi Rotenberg, Moskovan pormestari Sergei Sobjanin sekä pääministeri Dmitri Medvedev. Heidän lisäksi on olemassa suuri joukko ehdokkaita Politbyroon jäseniksi.

Lopuksi Minchenko Consulting arvioi hallituksen mahdolliset tulevaisuuden näkymät ja skenaariot. Raportin mukaan poliittisen kurssin muutos nykyisessä talouden dynamiikassa on epätodennäköistä. Kuitenkin Sosiaalisten ja taloudellisten muutosten varalle on viisi vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa:

  1. Vaalien voittamiseksi ja sosiaalisen vakauden palauttamiseksi (jos jotain tapahtuu) hallituksen johtoon voidaan nostaa ns. ”sosiaalinen pääministeri” ­ – esimerkiksi Valentina Matvijenko (nyk. Venäjän liittoneuvoston puheenjohtaja).  Tämä siirto olisi kuitenkin järkevää vain uuden vaalikauden alussa.
  2. Vakavan taloustaantuman sekä Venäjän ja länsimaiden suhteiden heikkenemisen tilanteessa voidaan muodostaa liberaali-uudistajien hallitus. Ehdokkaita pääministeriksi ovat selvästi Aleksei Kudrin ja Mihail Prohorov.
  3. Kolmas skenaario, jota ei  voida sulkea pois, on eliitin konsolidointi ja kansallistaminen. Tässä tapauksessa pääministeriksi nousee konservatiivinen ja vahva johtaja. Vaihtoehtoina ovat mm. ”Politbyroon jäsenet” Sergei Ivanov ja Sergei Tšemezov sekä varapääministeri Dmitri Rogozin.
  4. Vähiten todennäköisin vaihtoehto on ns. Putinin mahdollisen ”seuraajan” hallituksen perustaminen. Uuden tandemin synty voisi luoda ennustettavuutta, mutta samalla liian vakavaa rakenteellista jännitettä poliittisen eliitin sisällä.

Todennäköisin hallituksen tulevaisuuden skenaario on siis nykyisen poliittisen kurssin jatkaminen. Mintšenkon mielestä huhut Medvedevin mahdollisesta erosta pääministerin paikalta ovat alkaneet ennen kaikkea Putinin terveyteen liittyvän epävarmuuden takia. Nyt on suurin piirtein selvä, että vaara ei ole, joten eliitti voi rauhallisesti valmistautua Putinin kahteen presidenttikauteen. Samoin kysymyksellä joutuuko Medvedev lähtemään, ei ole Mintšenkon mukaan mitään järkeä. Vuodessa Putin sai suunnitellun laajapohjaisen hallituksen, jonka toimintaa hän ohjaa. Pääministerin ja muiden ministereiden asemalla ei ole enää paljon merkitystä.

Mainokset