World Economic Forumin tammikuussa julkaiseman raportin mukaan (Scenarios for the Russian Federation) ristiriidat Venäjän poliittisessa eliitissä voivat johtaa institutionaalisten uudistusten aaltoon. Tapana on puhua eliitin jakautumisesta, mutta mitä sillä käytännössä tarkoitetaan? Tässä on yksi konkreettinen esimerkki.

Vladimir Putinin presidentin virkaanastumisen jälkeen viime toukokuussa Dmitri Medvedevista tuli pääministeri.  Medvedev uudisti hallituksen kokoonpanoa ja samalla osa vanhoista ministereistä siirtyi Putinin presidentinhallintoon, mikä loi kaksi selkeätä poliittista vallankeskittymää. Ministereiden vaihdon aikana Putinin hallituksen energiasektorista vastaava varapääministeri Igor Setšin siirtyi Venäjän valtion öljyjätti Rosneftin pääjohtajaksi. Aikaisemmin Setšin oli Rosneftin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2004–2011 ja vuodesta 1999 vuoteen 2004 Putinin presidentinkanslian varajohtajana. Uudeksi energiasektorista ja vielä muistakin talouskysymyksistä vastaavaksi varapääministeriksi nimettiin Arkadi Dvorkovitš, joka nimityksen yhteydessä annettujen asiantuntijoiden kommenttien mukaan, sai erittäin laajat valtuudet, joista aiemmin vastasi useampi ministeri.

Ilmeisesti Setšin ei ole halunnut heikentää otettaan energiasektorista ja palasi kuvioihin perustamalla Putinin tuella presidentin valtion energiasektorista vastaavan komission. Komission tehtävät ja valtuudet ovat käytännössä peilanneet Dvorkovitšin johtaman hallituksen komission tehtäviä, mikä on johtanut konflikteihin. Alustavan suunnitelman mukaan arveltiin, että ristiriitoja ei tule, sillä presidentin komission on ollut määrä luoda energiasektorin kehityssuunnitelmia, kun taas hallituksen on pitänyt huolehtia käytännön asioista. Nopeasti tuli kuitenkin ilmi, että tällainen jako ei sopinut molemmille osapuolille, sillä Setšinillä ja Dvorkovitšilla on ollut erilainen näkemys valtion energiasektorin tulevaisuudesta ja jopa ristiriitoja yksittäisten merkittävien omaisuuserien kohtalosta.

Viime vuoden ajan uutisotsikkoja hallinnut Kreml vastaa oppositio -asetelma on selvästi siirtänyt eliitin sisällä tapahtuvia muutoksia julkisuudessa toiselle sijalle. Kuitenkin pragmaattisesti katsottuna Setšinin ja Dvorkovitšin, eli silovikin ja järjestelmäliberaalin välisellä kampailulla Venäjän talouden ja budjetin kannalta tärkeimmän sektorin tulevaisuudesta, on tärkeä merkitys maan kilpailukyvyn ja kehityksen näkökulmasta tulevina vuosina. Hyvin karkeasti yksinkertaistaen Dvorkovitš puhuu valtion omaisuuden jatkuvan yksityistämisen puolesta, kun taas Setšin on valtionjohtoisten suuryritysten kannalla.  Kesällä 2012 Medvedevin hallitus on muun muassa hyväksynyt laajan yksityistämisohjelman. Suuren määrän pienten ja keskisuurten omaisuuserien lisäksi on suunniteltu merkittävien valtionyhtiöiden myyntiä, mukaan lukien öljy- ja sähköyhtiöitä. Koska myös eräiden energiasektoriin kuuluvien laitosten myynti on väistämätön, Setšin on puuttunut aktiivisesti prosessiin hänen valvomansa valtion yrityksen ”Rosneftegaz” avulla, joka sai luvan ostaa 40 prosenttia Irkutskenergon osakkeista. Irkutskenergo on Venäjän kolmanneksi suurin sähköntuottajayhtiö, jolla on kolme sähköä tuottava vesivoimalaitosta ja yhdeksän lämpövoimalaa. Setšinin väliintulo Irkutskenergon valtionosuuden yksityistämisessä ilmeisesti esti toteutumasta Dvorkovitšin suunnitelman, josta kertoo Novaja Gazeta. Lehden artikkelin valossa varapääministerin suunnitelma näytti varsin epäilyttävältä, sillä hänen ehdottaman monimutkaisen yksityistämisprosessin tuloksena miljardööri Oleg Deripaska olisi käytännössä pystynyt määrittelemään sähkön hintaa alueella, jossa hänen alumiinia tuottavat tehtaat sijaitsevat.

Tilanne energiasektorin ympärillä on myös mielenkiintoinen puhtaasti poliittisesta näkökulmasta. Setšinin energiasektorin kuraattoriksi nousun jälkeen lehdistössä on puhuttu Putin-Medvedev tandemin kuolemasta. Muun muassa Moskovski Komsomolets kirjoittaa Setšinistä salaisena varapresidenttinä. Lehden arvion mukaan nimenomaan hänestä tuli Ihminen numero 2 Venäjän poliittisessa hierarkiassa. Artikkelissa myös spekuloidaan pääministeri Medvedevin tulevaisuudesta, sillä se mitä tapahtuu Setšinin ja Dvorkovitšin välillä ei enää muistuta köydenvetoa, vaan tuhoamispeliä sen jälkeen, kun mediaan on ilmestynyt kompromettoivaa materiaalia Dvorkovitšin epäpätevästä toiminnasta.

Pääministeriksi tulon jälkeen Medvedev on kehuskellut televisiossa, että pääministeri Venäjällä vastaa taloudesta ja että hänellä on melkein kaksi kerta enemmän valtuuksia, kuin presidentillä. Tiesikö hän silloin Putinin suunnitelmista? Putin on useasti kritisoinut hallituksen toimintaa ja huhuja Medvedevin erosta on kuultu syksystä alkaen. Minulla on teoria, jonka mukaisesti Putin voi harkita pääministerin erottamista, jos hän jostain syystä päättää hajottaa parlamentin. Nimittäin juridisesti duuman hajottaminen ei ole helppoa. Hajottamisperusteena voi olla parlamentin epäluottamus hallitukselle tai tapaus, jossa kansanedustajat äänestävät esityksen uudesta pääministeristä  nurin kolme kertaa peräkkäin

Mainokset