Viime vuoden maaliskuussa kerroin ystäväpiirini vaalitarkkailukokemuksista Venäjän presidentinvaaleissa (osa 1 ja osa 2). Duuman ja presidentinvaaleissa tapahtuneen vilpin määrästä on tehty erilaisia arvioita ja keskustelu asian ympärillä jatkuu. Kaksi päivää sitten Taneli uutisoi, kuinka Venäjän valtion rautateiden toimitusjohtaja Dmitri Jakuninin johtama tutkimuskeskus (Tsentr problemnovo analiza) heitti öljyä tuleen tekemällä raportin, jossa matemaattisilla ja tilastollisilla menetelmillä osoitetaan, että duuman vaalien todellinen voittaja olikin Venäjän kommunistinen puolue. Yhtenäinen Venäjä sai todellisuudessa vain noin 20–25 prosenttia annetuista äänistä.

Tutkimuksen sisällöstä tehty uutisointi on saanut paljon julkisuutta. Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Vladimir Tšurov ehdotti raportin tekijöille psykiatrille menoa. Hämmästystä eivät aiheuttaneet itse tutkimustulokset, vaan niitä julkaiseva laitos, jota pidetään valtiovallalle lojaalina tahona.  Vielä eilen tutkimus oli määrä julkaista yleisölle tutkimuskeskuksen virallisilla Internet-sivuilla, mutta ideasta on ilmeisesti jostain syystä luovuttu. Tutkimuslaitoksen lehdistöpalvelu ei kommentoi tapahtunutta. Tässä tilanteessa kaapelikanava Dozhd päätti julkaista koko 160-sivuisen raportin omilla sivuillaan Internetissä.

Raportin päätekijäksi on osoittautunut tutkimuskeskuksen pääjohtaja, matematiikan ja valtio-opin tohtori, professori Stepan Sulašhkin, jota on vaikeata pitää oppositioon kallistuvana henkilönä. Esimerkiksi vuonna 2010 Sulašhkin, Jakunin ja professori Bagdasarjan julkaisivat kirjan ”Zapadnja” (”Ansa”), joka kertoi ”uusista teknologioista taistelussa Venäjän valtiollisuutta vastaan. Kirjassa he varoittivat ”destruktiivisten massojen mobilisoinnista” sosiaalisen median kautta jo kaksi vuotta ennen ensimmäisiä suuria mielenosoituksia Moskovassa. Vlamir Putinin luottamuksen piiriin kuuluva Jakunin on kuitenkin jo ehtinyt ottaa etäisyyttä ja kritisoida Sulašhkinin tutkimusta omassa blogissaan. Hänen mukaan tutkimuskeskuksen työntekijät harjoittavat itsenäistä ja riippumatonta tieteellistä työtä.

”Sen jälkeen kuin työ oli esitetty keskuksen tieteelliselle johtajalle, teimme päätöksen käytetyn tutkimusmenetelmän tieteellisen varmuuden puuttumisesta ja sen seurauksena myös johtopäätöksien epävakuuttavuudesta. Päätettiin, että työtä ei julkaista tutkimuskeskuksen nimellä. Päätöstä ei noudatettu”.   

Lopuksi Jakunin vielä toteaa, että joukko julkaisuja ja asiantuntijoita on kohtuuttomasti yhdistänyt hänen nimensä tutkimukseen.

Mitä näissä ”tieteellisesti epävarmalla menetelmällä tehdyissä epävakuuttavissa johtopäätöksissä” sitten sanottiin?

Johtopäätökset

Johtopäätökset

 

Rekonstruktion pohjalta voidaan tehdä useita päätelmiä.

Ensimmäisen sijan vaaleissa voitti KPRF (Venäjän kommunistinen puolue) 25–30 prosentilla äänistä. Toisella sijalla oli Yhtenäinen Venäjä 20–25 prosentilla äänistä. Ja kolmannella sijalla ”Oikeudenmukainen Venäjä” 15–20 prosentilla äänistä. Todellinen äänestysprosentti oli noin 50 prosenttia.

Maassa vaalijärjestelmä merkittävästi väärentää vaalien tuloksia.

Toinen asia, joka kävi ilmi, on se, että vaalivilppi lisääntyy nykyisessä järjestelmässä jatkuvasti. Vilpin pääasiallinen muoto on äänestyspöytäkirjojen uudelleenkirjoittaminen kaikilla kolmella tasolla, mukaan lukien keskusvaalilautakunta. On syntynyt uusi poliittinen ilmiö – ”keskusjohtoisen järjestelmän delegitimisaatio”, joka on havaittavissa useilla maan alueilla.

Voidaan kohtalaisella varmuudella sanoa, että äänestäjät arvioivat valtapuolueen työtä negatiivisesti. Puolueelta on evätty sen hallitseva asema. Itse asiassa kansa on hylännyt Yhtenäisen Venäjän oikeisto-liberaalisen ideologian. Silloin kun vilpilliset vaalitulokset luovat vastakkaisen poliittisen konstruktion, pitää ymmärtää, millainen jännite syntyy yhteiskunnan realiteettien ja johtavan eliitin poliittisten mieltymysten välillä. Tämä poliittinen jännite tulee vain kasvamaan myös kaukana Bolotnaja aukion ulkopuolella.” 

Sulašhkin siis pitää Yhtenäistä Venäjä oikeisto-liberaalisena puolueena, mikä aiheuttaa minussa hämmästystä. Käytetystä käsitteestä huolimatta Yhtenäinen Venäjän on todellakin tällä hetkellä ainakin talouskysymyksissä duuman liberaalisin puolue. Jos Sulašhkin laskelmat pitävät paikkansa, Venäjän väestön ideologiset mieltymykset ovat huomattavasti enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi Moskovan protesteihin osallistuva ns. ”luova keskiluokka” saattaa uskoa. Vasemmiston herätys oli muun muassa nähtävissä mielenosoituksessa 15. syyskuuta 2012. Mielenosoitusta dominoivat vasemmistolaiset ja nationalistiset poliittiset voimat. Tämä näkyi muun muassa puhujien valinnassa sekä tapahtuman agendassa ja retoriikassa. Ottaen huomioon, että myöskään nationalistit eivät ole edustettuina parlamentissa, aidosti rehellisten vaalien tulokset voivat yllättää monet – Suomesta katsoen ikävällä tavalla.

Viime vuonna onkin esitetty näkemyksiä, joiden mukaan aito demokratiakehitys voi johtaa kaaokseen tai äärivasemmiston tai äärioikeiston valtaantuloon. Demokraattinen oppositio pitää tällaisia näkemyksiä Kremlin propagandana ja yrityksenä pelotella ihmisiä osallistumasta politiikkaan.

Levada keskuksen tutkimuksen mukaan, vaikka puoluelain uudistuksen jälkeen Venäjällä on syntynyt lähes 50 uutta puoluetta, ainoastaan noin 5 prosenttia kansalaisista olisi tällä hetkellä valmis äänestämään uusia puolueita seuraavissa duuman vaaleissa.

Vasemmiston eliminoinnissa vaalivilpin avulla ei tosiaan ole mitään uutta. Nykyään harva asiantuntija kiistää, että vuoden 1996 presidentinvaleissa todellisuudessa voitti Zjuganov eikä Jeltsin.

Advertisements