Venäjän oppositio piti  15. syyskuuta mielenosoituksen Moskovassa. Arviot parlamentin ulkopuolella toimivien ryhmien järjestämän mielenosoituksen osanottajien määrästä vaihtelevat suuresti. Silloin kun virallisen vallan äänitorvet julistavat opposition täydellistä epäonnistumista, mielenosoituksen johtajat Sergei Udaltsov ja Dmitri Gudkov puhuvat yli 100 000 osallistujasta. Molemmilla ryhmillä on tapana liioitella. Monien mielestä mielenosoitusten osanottajien määrä on kuitenkin selvässä laskussa. Muun muassa protestien rahoituksesta vastaavan Olga Romanovan mielestä paikan päällä Saharovin valtakadulla ei ollut enempää kuin 20 000 ihmistä. Myös Ylen kirjeenvaihtajan mukaan osallistujia oli vähemmän kuin kesäkuun mielenosoituksessa. Vaikka ”miljoonien marssista” kyse ei tietenkään ollut, ei ihmisten into ole vajaassa vuodessa hävinnyt kokonaan.

© Илья Питалев/РИА Новости

Jotkut asiat ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi viime talveen verrattuna. Talvella protestin johtohahmoiksi nousseet kansalaisyhteiskunnan aktivistit, kuten esimerkiksi kirjailija Boris Akunin ja journalisti Leonid Parfjonov, ovat jättäytyneet sivuun. Mielenosoitusten järjestäytymisessä dominoivat vasemmistolaiset ja nationalistiset poliittiset voimat. Tämä näkyi muun muassa puhujien valinnassa sekä tapahtuman agendassa ja retoriikassa. Protesti on selvästi siirtynyt  vasemmalle, mikä ihmetyttää ensimmäisiin mielenosoituksiin osallistuneita. Seurauksena on, että  muun muassa Jabloko kieltäytyi osallistumasta marssiin. Puolueen puheenjohtaja Sergei Mitrohinin mukaan Jabloko ei halua markkinoida äärivasemmistoa tai äärinationalisteja, jotka johtavat mielenosoitusten koordinointia.  Presidentinvaaleissa kolmanneksi tullut miljardööri Mihail Prohorov ei kannata useita mielenosoituksessa esille tulleita iskulauseita eikä pidä opposition tarjoamaa agendaa ajankohtaisena.

Samoista syistä esimerkiksi niin sanotun luovan keskiluokan tyypillinen edustaja journalisti Juri Pronko ei osallistunut ”miljoonien marssiin”. Ensinnäkin hän ei halunnut kannattaa vasemmistolaisia, joita mielenosoituksessa oli hänen arvion mukaan enemmistö ja toiseksi iskulause ”Häivy Putin!” on destruktiivinen ehdotus, joka johtaa valtion umpikujaan.  Pronkon esimerkistä ilmenee muutos, joka on tapahtunut mielenosoittajin riveissä kesän aikana. Levada-keskus, joka on tehnyt mielipidetiedusteluja lähes kaikissa opposition suurmielenosoituksissa kertoo, että talveen verrattuna korkeasti koulutettujen osuus protesteissa on laskenut 8  prosenttia, kun taas toisen asteen koulutuksen saaneiden osuus kasvoi 12 prosentilla.  Osallistujien tulotaso on myös huomattavasti laskenut, vaikka nuorten osuus (15–24) oli 15. syyskuuta ainoastaan 23 prosenttia.  

Sergei Udaltsov © Антон Белицкий/Ridus.ru

Politologi Gleb Pavlovski kertoo osallistuneensa marssiin, koska hän halusi todistaa ja vahvistaa, että Moskovassa ja Venäjällä on olemassa vaihtoehto. Mutta tämä ei ole keino muuttaa järjestelmä. Hänen mukaansa järjestelmä muuttuu, kun syntyy politiikka. Poliitikot voivat käyttää kansalaisyhteiskunnan liikehdintä hyväkseen, saavuttaakseen omia poliittisia päämääriään. Pavlovski sanoo, ettei hän nähnyt sellaisia politiikkoja viimeisimmässä mielenosoituksessa.

Ksenia Sobtšakin ja kymmenen muun yhteiskuntavaikuttajien mielestä, jotka lähtevät opposition lokakuun Internetvaaleihin, oppositio tarvitsee positiivista ohjelmaa. Olisi aika lopettaa arvostelu ja esittää yhteiskunnalle ja vallanpitäjille vaihtoehtoja, osallistua paikallisiin vaaleihin ja esittää tuloksia. Tämä ei tarkoita, että opposition pitäisi nöyrästi tunnustaa tappionsa, mutta ohjelmaa täytyy muokata luopumatta taistelusta rehellisistä vaaleista. Koska iskulause ” Häivy Putin!” ei ole yksinkertaisesti realistinen, uhkavaatimuksia kannattaa lykätä, jos oppositio haluaa aloittaa vuoropuhelun Kremlin kanssa.

Politologi Dmitri Oreškinin mielestä on erittäin vaikeaa muotoilla poliittista ohjelmaa, kun valtakoneisto ei ota sitä huomioon. Katumielenosoitukset johtavat umpikujaan. Putinia kiinnostaa eliittien lojaalisuus. Häntä ei kiinnosta mikään ruohonjuuritasolla.

© Артем Сизов/Ridus.ru

Niin kauan kuin oppositio ei ryhdy oikeaan poliittiseen taisteluun, mielenosoitukset ovat tavallisille kansalaisille ainoa keinoa osoittaa vallassa oleville tyytymättömyytensä. Tämän takia monet ovat edelleen sitä mieltä, että protesteihin täytyy osallistua riippumatta puhujien kokoonpanosta ja retoriikasta.  Toisaalta Venäjällä ei koskaan synny normaalia oppositiota, niin kauan kuin vallassa olevat eivät ymmärrä, että myös he hyötyvät vastavoimasta.

Aktiivisen keskiluokan katuprotestien innon pieneneminen osoittaa, että sille ei ole tärkeintä vaihtaa Putinia toiseen hallitsijaan, oli hän sitten kuka tahansa. Aktiivinen keskiluokka, joka on toiminut mielenosoitusten alullepanijana ja moottorina talvella, haluaa laadullisia ja järjestelmällisiä muutoksia Venäjällä.

Mainokset