Hätätilakomitea oli vallankaappausyrityksen ensimmäisen päivän informaatiosodassa etulyöntiasemassa. Komitealla oli käytettävissään käytännössä kaikki tiedotusvälineet. Hätätilakomitean ”Neuvostoliiton johdon julkilausuma” (ЗАЯВЛЕНИЕ СОВЕТСКОГО РУКОВОДСТВА) ja ”Vetoomus Neuvostoliiton kansalle” (ОБРАЩЕНИЕ К СОВЕТСКОМУ НАРОДУ) luettiin valtion television ja radion uutislähetyksissä, muuna aikana näytettiin balettia ja sinfoniakonsertteja. Seuraavana aamuna nämä tekstit ja muut asetukset julkaistiin Pravda-lehdessä. Dokumentit esiintyvät myös Janajevin muistelmissa.

”Neuvostoliiton johdon julkilausumassa” yritetään aluksi osoittaa hätätilakomitean toiminnan laillisuutta vetoamalla Neuvostoliiton perustuslain pykälään 127.7, jonka mukaan:

”Jos Neuvostoliiton presidentti syystä tai toisesta ei voi jatkaa tehtävissään hänen toimivaltansa siirtyy Neuvostoliiton varapresidentille, kunnes valitaan uusi presidentti. Jos tämä ei ole mahdollista, valtuudet siirtyvät Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajalle. Uuden presidentin vaalit on pidettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa.”

Todetaan, että Mihail Gorbatšov huonon terveydentilan takia ei pysty jatkamaan Neuvostoliiton presidentin tehtävissä. Mitään todisteita Gorbatšovin tilasta ei kuitenkaan esitetä.

Hätätilan tarpeellisuutta legitimoidaan ”kansan laajojen kerrosten” vaatimuksella ehkäistä yhteiskunnan luisuminen kohti kaaosta ja anarkiaa, sekä Neuvostoliiton säilymisestä järjestetyn kansanäänestyksen tuloksilla. Hätätilan päämääräksi julistetaan

”syvän ja kaikenkattavan kriisin sekä etnisen ja kansalaisyhteiskunnan vastakkainasettelun ratkaiseminen.” Julistuksen mukaan anarkia ja kaaos uhkaavat neuvostokansalaisten elämää ja turvallisuutta, valtion suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta sekä isänmaan vapautta ja itsenäisyyttä. Tulevaa liittosopimusta tässä dokumentissa ei mainita.

Korkeimman vallan siirron ja julistetun hätätilan toisenlainen luonne on esitetty ”Vetoomuksessa Neuvostoliiton kansalle”. Sen yhtenä vähemmän muodollisena tarkoituksena on todennäköisesti ollut herättää myötätuntoa ja saada kansalaisia omalle puolelle. Neuvostoliiton kansalaisia kehotetaan tunnistamaan velvollisuutensa isänmaata kohtaan ja antamaan täyden tukensa Neuvostoliiton hätätilakomitealle ja sen pyrkimyksille pelastaa maa kriisistä. Kuitenkin tämäkin teksti julkilausuman tavoin tarkoituksella liioittelee maan yhteiskunnallisen kriisin syvyyttä. Tekstissä muun muassa todetaan, että ”maa syöksyy väkivaltaisuuksien ja laittomuuksien syvyyksiin” ja, että ”seksin ja väkivallan ennennäkemätön propaganda uhkaa tulevien sukupolvien elämää ja terveyttä.” Tavoitteena on ilmeisesti lopullisesti vakuuttaa kansalaisia hätätilan tarpeellisuudesta.

Näiden tekstien perusteella syntyy varsin pelottava kuva Neuvostoliiton taloudellisesta ja poliittisesta tilasta. Vetoomus Neuvostoliiton kansalle alkaa toteamuksella: ”Meidän suuri Isänmaamme on hengenvaarassa.”. Neuvostoliiton johdon julkilausumasta ja muista komitean asetuksista poiketen vetoomuksessa kansalle yritetään vastata kahteen ikuiseen venäläiseen kysymykseen: kuka on syyllinen ja mitä täytyy tehdä. Syyllinen löytyy jo kolmannessa virkkeessä, jossa todetaan, että ”Mihail Gorbatšovin aloitteesta käynnistetty reformipolitiikka on useasta syystä ajautunut umpikujaan.” Monen luetellun ongelman keskuudesta löytyy muun muassa väite, jonka mukaan viranomaiset ovat kaikilla tasoilla menettäneet kansalaisten luottamuksen. Tämä on varsin mielenkiintoista ottaen huomioon sen, että kaikki hätätilakomitean jäsenet edustivat maan korkeinta hallintoa.

Julkinen keskustelu uuden liittosopimuksen tulevaisuudesta on ensimmäinen hätätilakomitean vetoomuksessa olevien luvattujen toimenpiteiden listassa. Heidän mukaansa ”siitä miten uusi liitto toimii, riippuu meidän suuren Isänmaamme lukuisten kansojen kohtalo.” Uuden liittosopimuksen allekirjoittamisen estämistä ei kuitenkaan avoimesti nimetä komitean perustamisen pääasialliseksi syyksi. Eikä se tietysti voinutkaan olla syy, sillä vaikka reformipolitiikan eli perestroikan aiheuttaneet ongelmat ja Gorbatšov henkilökohtaisesti saivat komitean jäseniltä paljon kritiikkiä, virallisesti uusi hallintoelin tuli hoitamaan maan asioita Neuvostoliiton presidentin äkillisen sairastumisen takia.

Venäjän johdon ”Vetoomus Venäjän kansalaisille”

Venäjän johdon vastaus hätätilakomitean perustamiselle – ”Vetoomus Venäjän kansalaisille” (К ГРАЖДАНАМ РОССИИ)– luettiin ensimmäisen kerran lehdistötilaisuudessa Venäjän presidentti Jeltsinin johdolla aamulla 19. elokuuta. Tekstin sisällön välitti ainoastaan yksi radioasema (Eho Moskvy) Moskovan alueella.

Muistelmissaan Jeltsin toteaa, että Krjutškov (KGB) ei selvästi ymmärtänyt teknologian kehityksen ja liiketoiminnan merkitystä. Muutamassa vuodessa maahan tuli suuri määrä uusia viestintävälineitä. Kopionkoneen, faksin ja tietokoneverkkojen avulla teksti välitettiin kansan tietoon. Jo muutaman tunnin kuluttua dokumentti oli ulkomaalaisten uutistoimistojen käytettävissä. Jeltsin mielestä kaappaajat eivät olleet valmiit avoimeen, julkiseen vastarintaan varsinkaan moraalisesti. Muuten dokumentin kopiot levitettiin kansan keskuudessa jakamalla papereita ihmisestä toiselle.

Venäjän johdon vetoomuksen tekstin perusteella voidaan todeta, että sen tärkein päämäärä oli julistaa hätätilakomitean toiminta lainvastaiseksi. Ilman pidempiä taustoituksia vetoomuksessa todetaan, että ”laillisesti valittu maan presidentti on syrjäytetty vallasta. Riippumatta perusteluista kyse on oikeistolaisesta taantumuksellisesta perustuslain vastaisesta vallankaappauksesta.” Hätätilakomitean jäseniä kutsuttiin puttšisteiksi. Myöhemmin käsite ”elokuun puttš” on vakiintunut elokuun tapahtumien nimeksi Venäjällä.

Koska Venäjän presidentti Jeltsin, Venäjän pääministeri Silajev ja Venäjän korkeimman neuvoston puheenjohtaja Hasbulatov eivät voineet puhua koko Neuvostoliiton puolesta, he osoittivat puheensa juuri Venäjän kansalaisille. He kehottivat antamaan vallankaappaajien toiminnalle asianmukaisen vastauksen yleisen ja rajoittamattoman lakon muodossa ja tarjoamaan presidentti Gorbatšoville mahdollisuuden puhua kansalle sekä julistivat kaikki hätätilakomitean säätämät asetukset ja päätökset laittomiksi Venäjän federaation alueella. Armeijan palveluksessa olevia puolestaan kehotettiin olemaan osallistumatta taantumukselliseen vallankaappaukseen.

Vetoomuksen sisällön perusteella voidaan sanoa, että Venäjän poliittinen johto ymmärsi selkeästi hätätilakomitean tavoitteen estää uuden liittosopimuksen voimaantulo. Vetoomuksessa muun muassa mainitaan, että nimenomaan Venäjän johdon päättäväinen kanta liittosopimuksen valmistelussa nopeutti ratkaisevasti neuvotteluprosessia ja mahdollisti sopimuksen allekirjoittamisen jo 20. elokuuta. ”Tällainen asioiden kehitys aiheutti kaunaa taantumuksellisten voimien keskuudessa ja pakotti vastuuttomaan ja opportunistiseen yritykseen ratkaista monimutkaisia ​​poliittisia ja taloudellisia ongelmia voimakeinoin”, lukee vetoomuksessa.

Erityinen asema tässä dokumentissa on demokratialla. Jeltsin oli äskettäin voittanut, niin kuin toimittajat silloin kirjoittivat, ”valtion tuhannen vuoden historian ensimmäiset suorat vaalit” 12. kesäkuuta 1991.Hänellä ja muilla tasavallan johdossa olevilla oli paljon menetettävä. Hätätilakomitean dokumenttien perusteella on selvää, että kyseessä oli poliittisten reformien jarrutusprosessi. Vapaan median äänet yritettiin heti hiljentää, kaduilla nähtiin panssarivaunuja ja kaikille alueellisille ja paikallisille hallintoelimille määrättiin noudattamaan hätätilalain ja komitean säätämiä toimenpiteitä.  Jos jokin hallintoelin ei pysyisi tai haluaisi noudattaa näitä asetuksia, sen valtuudet luvattiin keskeyttää. Nämä asetukset olivat suorassa ristiriidassa Neuvostoliiton perestroikan aikaisten demokratisoitumisprosessien kanssa. Vetoomuksessa Venäjän kansalaisille maan uudet demokraatit kuvaavat tilannetta seuraavasti: ”Kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista huolimatta, demokraattinen prosessi maassa syvenee, laajenee ja on luonteeltaan peruuttamaton. Venäjän kansat tulevat kohtalonsa mestareiksi…”

Muistelmissaan Hasbulatov kirjoittaa, että Gorbatšovin demokraattisten uudistuksien tuloksena Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavallassa tapahtui rauhallinen demokraattinen vallankumous, jossa kommunistit hävisivät vaaleja ja menettivät valtansa sitoutumattomille demokraateille. Erityinen merkitys oli vuonna 1989 säädetyllä uudella vaalilailla, jonka avulla poliittiselle areenalle ilmestyivät uudet poliitikot vuonna 1990.

Advertisements