Yli kymmenen vuotta presidentin apulaiskansliapäällikkönä toiminut Vladislav Surkov nimettiin 27. joulukuuta 2011 varapääministeriksi, joka vastaa  talouden modernisaatiosta. Tästä nimityksestä Helsingin Sanomissa kirjoitettiin otsikolla ” Kremlin pääideologin asema vahvistui”, mikä ei tosiasiassa pidä paikkaansa. Kyseessä on alennus, sillä aikaisemmin ehkäpä kolmanneksi vaikutusvaltaisin mies, tulee toimimaan virassa, jolla ei ole mitään merkitystä. Neljän vuoden aikana Medvedevin puheissa usein esiin nostetut innovaatiot ja modernisaatio jäivät vain puheeksi. Hänen kautensa aikana ei toteutettu mitään merkittäviä uudistuksia – ja näin Surkovista tulee ei mistään vastaava varapääministeri. Kansliapäälliköksi nostettiin Sergei Ivanov ja apulaiskansliapäälliköksi Vjatšeslav Volodin, molemmat Putinin luottomiehiä. Tällä siirrolla on noin 100 000 syytä, ja ne kaikki nähtiin jouluaattona Saharovin valtakadulla.

Surkoviin nimeen liittyy Venäjän sisäpolitiikan kokonainen aikakausi, joten mielestäni on syytä kertoa hänestä enemmän.  Tässä on käännökseni Surkovista kertovasta luvusta Leonid Parfjonovin tuoreesta kirjasta, jonka sain nimmarilla varustettuna joululahjaksi.

Surkovin vuodet

Leonid Parfjonov ”Namedni 2000-2005”

”Vaalien jälkeen me asumme uudella Venäjälla” – kertoo apulaiskansliapäällikkö Vladislav Surkov uutistoimistolle äänestyksen jälkeisenä päivänä vuonna 2003. Tuli ilta ja tuli aamu, ja hän loi parlamentin. Hän näki, että se oli hyvä. Hän on Kremlin sisäpolitiikan kuraattori – maan merkittävin sisäpoliittinen toimija. Omalla kentällään Surkov on tähtihyökkääjä, mestarijoukkueen pelaava valmentaja, kaikkien muiden joukkueiden pelaava tuomari, TV-lähetyksen ohjaaja sekä joukkueen innostunein kannattaja.

Surkov ei ole valtapuolueen virallisessa johdossa eikä edes jäsenenä, hän on ”Yhtenäisen Venäjän” todellinen ” isällinen johtaja”. ”Suhtautukaa toimintaanne, kuin töihin yrityksessä. Kun kerran teihin on sijoitettu – tehkää voittoa!”, toimitusjohtajan äänellä Surkov on vaatinut puolueen jäseniltä.(Epävirallinen istuntoselostus, jota ei todistettu vääräksi.) ”En pysty edes sanomaan kenestä voisi tulla manageri ja pääideologi…  Teidän on opittava myymään itsensä”,  Kremlin puolueosaston täytyy jollakin tavalla elvyttää julkista tilaa. Surkov sättii puolueen nomenklaturaa: ” Kaikella kunnioituksella teidän harmaita hiuksia kohtaan, missä on nuoriso?”, hän on kahdesti vaihtanut puolueen johtoa vuonna 2003. Kaikista parhaiten tietoisena olevana ihmisenä ”Yhtenäisen Venäjän” arvosta: ”älyllisen elämän taso puolueessa on tasan nolla.” Maan tärkeimmän hallinnollisten resurssin tärkein johtaja on tehnyt kaiken, että sillä – eli hänellä – olisi enemmistö duumassa. Kilpaileville puolueille Surkov jakaa lippuja hautausmaille: ”KPRF – on Venäjän menneisyys”, ja duuman ulkopuolille jääneiden liberaalien pitää ymmärtää, ”että heidän historiallinen missio on päättynyt”.

Kremlissä Surkov vastaa sekä duuman ylemmästä kamarista – eli federaationeuvostosta – että tietysti keskusvaalilautakunnasta, ja vielä kaikista poliittisista puolueista, yhteiskunnallisista organisaatioista sekä paikallisista hallinnoista. Aivan kuten keisari kutsui itseään jokaisen maakunnan ensimmäiseksi isännäksi, puolueen jäsenet ja kansanedustajat itse puhuvat Surkovista ihan kuin jokaisen puolueen ja parlamenttiryhmän johtajasta.

Sisäpoliittisen prosessin ydin koostuu palavereista, tiedotustilaisuuksista ja ”neuvon kysymisestä” (”täytyy kysyä Slavalta [Surkovilta]”). Maakunnissa paikalliset paronit pitävät kiinni ”yleisestä linjasta” turvaamalla vakautta ja vaaleissa antamalla tarvittavan määrän ääniä ”Yhtenäiselle Venäjälle.” He tietävät paikkansa valtavertikaalissa ja kenestä riippuu Kremlin tuki ja armo.

Silovikeille eli nyky-Venäjän turvallisuus- ja järjestysorganisaatioiden miehistä koostuvalle hallitsevalle valtaryhmittymälle Surkov ei ole ”sosiaalisesti läheinen”. Hän tuli valtaan vielä ”Jeltsin perheen” aikana, sitä ennen oli töissä erilaisilla oligarkeilla – niistä 10 vuotta Hodorkovskilla. Puoliksi tšetšeeni – Surkovilla on äidin sukunimi, ja isännimi  (Jurjevitš) jonka hän todennäköisesti vaihtoi. Groznyissa, Duba-jurt nimisestä kylästä kotoisin oleva Surkov, jopa valittiin tasavallan kunniakansalaiseksi. Mimiikaltaan Surkov muistuttaa kuulua brittisketsien hahmoa mr. Beania. [Rowan Atkinson]

Putin pitää Surkovia tehokkaana ja omalla alallaan korvaamattomana. Surkoviin tehtäviin kuuluu ideologia (Suvereeni demokratia), historia, Kremlin

Leonid Parfjonov ”Namedni 2000-2005”

nuorisosta huolehtiminen (mm. Naši) ja uusien puolueiden ohjeistaminen.(mm. ”Oikeudenmukainen Venäjä”). Putinin poliittisen järjestelmän demagogi demiurgi antaa ymmärtää: tämä on ”siirtymäkausi”; ehkä vielä selkeämpi on se, että hän vain pitkittää sitä.

”Johtavana ja ohjaavana voimana” presidentinkanslia muistuttaa toiminnoiltaan Neuvostoliiton keskuskomiteaa nyky-Venäjällä.  Apulaispäällikön virka kuulostaa vaatimattomalta, mutta Surkovin valtuudet  – ideologia, puolueiden toiminta, poliittinen kontrolli – vastaavat monen politbyroon jäsenen valtuuksia. Surkov 2000-luvulla on pysähtyneisyyden ajan Suslov, Kirilenko ja Pelše yhdessä henkilössä.

Mainokset