”Politiikka on palannut venäläiseen yhteiskuntaan”. Näin otsikoi radio Kommersant FM pari päivää Moskovan vaaliprotestien jälkeen julkaistun artikkelinsa. Useat länsimaiset politiikan tarkkailijat olivat jo ehtineet julistaa venäläisen kansalaisyhteiskunnan kuolleeksi jo kauan sitten. Uskottiin, että valtiolla olisi jo niin tiukka kontrolli kansalaisistaan, että apatiaan vaipunut kansalaisyhteiskunta ei enää kykenisi toimimaan.

Vaan toisin kävi. Sen todistivat Venäjän taannoiset parlamenttivaalit ja erityisesti niihin tyytymättömien kansalaisten synnyttämä liikehdintä. Aktiiviselle kansalaisliikehdinnälle ovat antaneet kasvonsa kymmenet, pääosin nuoret, Internetin aktiivisilta politiikan keskusteluareenalta tutut kasvot. Kansalaiskentän järjestämä seuraava näytös esitetään Moskovassa jouluaattona 24.12. Alustavien arvioiden mukaan rehellisten vaalien puolesta aikoo tuolloin osoittaa mieltään ennätyksellisen runsas osallistujajoukko.

Poliittinen liikehdintä ja kansalaisten tyytymättömyys ei ole jäänyt poliittiselta eliitiltä huomaamatta. Jo vallan korkeimmaltakin huipulta on alettu esittää arvioita, että maan nykyinen järjestelmä on kalunnut itsensä loppuun. Näin totesi muun muassa presidentti Dmitri Medvedev Yhtenäinen Venäjä –puolueen johdolle pitämässä puheessaan 17.12.

Mikäli nykyinen poliittinen huippu haluaa edes jossain kokoonpanossa säilyttää valtansa, edellyttää se nykyisestä umpikujasta pääsemiseksi joko vallan kontrollin totaalista tiukentamista tai järjestelmän uudistamista liberaalimpaan suuntaan. Kolmas vaihtoehto olisi uuden vallan ja uuden järjestelmän esiinmarssi, eli jotain sellaista, mitä vuonna 1991 tapahtui. Tulevat kuukaudet tulevat osoittamaan sen, mihin suuntaan kehitys lähtee kulkemaan.

Tässä vaiheessa nykyinen poliittinen johto on alkanut sivulauseissaan tarjota kansalaisille vaihtoehtoa, jossa valta säilyisi pääosin sen nykyisillä toimijoilla, jotka samalla sitoutuisivat poliittisen järjestelmän uudistamiseen. Tämä eräänlainen kompromissi, eli Putin 2.0 –malli, antaa ymmärtää, että se haluaisi tarjota mahdollisuuden keskitetyn vallan hallitulle purkamiselle. Medvedevin aiemmin mainitun puheen lisäksi tähän ovat viitanneet muun muassa ajatukset kuvernöörien suoran kansanvaalien palauttamisesta, sekä esimerkiksi Vladimir Putinin esittämä ajatus Mihail Hodorkovskin armahtamisesta. Osittain tätä kehitystä on implikoinut myös venäläinen media, jossa on viime kuukausina ollut havaittavissa poliittisesti monipuolisempaa ja kriittisempää uutismateriaalia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tämän kehityksen kärjessä ovat sosiaalisen median alustojen lisäksi marssineet sanomalehtirintamalla erityisesti talouspainotteiset lehdet, kuten Kommersant, Vedomosti sekä Forbes. Suhteellisen pienistä painosmääristään huolimatta ne tavoittavat nykyään yhä suuremman lukijakunnan Internetin sähköisten versioidensa kautta.

Jopa aiemmin täysin kontrollin alaisena pidetyissä valtakunnallisissa televisiokanavissa on ollut havaittavissa jonkinlaista muutosta, kun esimerkiksi valtakunnallinen kakkoskanava Rossia on alkanut näyttää uutisraportteja aiemmin uutispimennossa olleista opposition mielenosoituksista. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, onko tämä vain ”höyryjen päästelyä” vai todellinen osoitus uudesta, avoimemmasta linjasta.

Tähän mennessä suurin yllätys koettiin viime sunnuntaina, kun viime viikkoina ”Surkovilaisen propagandakoneiston” leiman saanut valtakunnallinen televisiokanava NTV esitti parhaaseen katseluaikaan varsin kriittisen satiirin pääministeri Vladimir Putinin taannoisesta Suora linja (tai Kuuma linja) –televisiolähetyksestä. Esimerkiksi tunnettu bloggaaja Anton Nosik kirjoitti blogissaan, ettei ollut aluksi edes uskoa, että tämänsisältöistä ohjelmaa on NTV:ssä voitu edes esittää.

Putinille irvaileva ohjelmaosuus oli osa kanavalla sunnuntaisin esitettävää Tsentral´noe televidenie nimistä poliittista satiiriohjelmaa. Vladimir Putin on presidenttinä ja pääministerinä ollut poliittisen satiirin kohteena aiemminkin – harvoin kuitenkaan näin negatiiviseen sävyyn rakennetussa ja paikoin jopa varsin ivallisessakin kontekstissa. Satiiria oli höystetty lukuisilla viime viikkojen liikehdinnän seurauksena syntyneillä uusilla käsitteillä ja sanonnoilla. Lähetyksessä Putinia verrattiin muun muassaFidel Castroon sekä Hugo Chavesiin. Se, että pääministeriä verrattiin suoraan jopa KiplinginViidakkokirjasta tuttuun inhaan Kaa-käärmeeseen, on jo varsin ainutkertaista Venäjän 2000-luvun televisionormistossa.

Se, onko tämä lähetys viite uudenlaisesta poliittisesta kulttuurista televisiossa, vai onko kyse vain kansalaisille tarjotusta mahdollisuudesta ”päästellä höyryjään”, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa: ilmassa puhaltelevat muutoksen henkäykset. Se, jatkuvatko ne samanlaisina, tyyntyvätkö, vai peräti voimistuvat puhureiksi, selviää lähiviikkojen aikana.

Tsentral´noe televidenien viime sunnuntaisen Putin-satiirin voi katsoa täältä. Videossa on suomenkielinen tekstitys.

Mainokset