Oikeistopopulismi Venäjällä – LDPR 

LDPR

Kattavassa oikeistopopulismin tutkimuksessaan – ”Populist Radical Right Parties in Europe”, Cas Mudde erottelee oikeistopopulistiset eurooppalaiset puolueet muista äärioikeistolaisista puolueista luomaansa ”Populist Radical Right” ryhmään, johon hänen mukaansa kuuluu yksi Venäjän federaation vanhimmista puolueista – Venäjän liberaalidemokraattinen puolue (ven. Либерально-демократическая партия России, Liberalno-demokratitšeskaja partija Rossii, ЛДПР, LDPR). Tällaisen radikaalioikeistolaisen, populistisen puolueen piirteet ovat muun muassa: 1) Ksenofobinen nationalismi (ei eliittinationalisteja). 2) Nämä puolueet eivät ole fasismin tai nationalisosialismin uusia muotoja, ne ovat demokraattisia vaikka joskus vastustavatkin liberaalidemokraattisia käytäntöjä. 3) Populistinen radikaalioikeisto on tavallisen, laajemman radikaalioikeiston tällä hetkellä dominantti, suppeampi erikoismuoto, johon kuuluvat myös ei-populistiset ajatukset ja liikkeet.[1]

Mudden mielestä Vladimir Žirinovskin johtama LDPR sopii nimestään huolimatta erinomaisesti populististen radikaalioikeistolaisten puolueiden joukkoon. Mudde kuvaa Venäjän liberaalidemokraattista puoluetta aika lailla yksinselitteisesti ja jyrkin sanoin seuraavalla tavalla:

–          ”Russia is a home to undoubtedly the most eclectic and erratic of all populist radical right parties, the ill-named Liberal Democratic Party of Russia. This is largely because of Vladimir Zhirinovsky., the democratically elected dictator of the party, who has been described in such unflattering terms as “political clown” (Wilkiewicz 2003: 173) and “buffoon” (Service 1998: 180). Notwithstanding the erratic behavior and bizarre statements of party leader Zhirinovsky, most analysts agree that the core ideology of the LDPR has remained relatively stable and populist radical right (e.g. Shenfield 2001; Service 1998; Umland 1997b). While the boundaries of its preferred state have changed over time, Russian nativism authoritarianism and populism have always been the core features of the party ideology.”[2]

   

Mudden esityksestä käy ilmi, että ainakin länsimaisten tutkijoiden keskuudessa vallitse jonkinlainen konsensus LDPR:n luonteesta populistisena puolueena. Ensinnäkin LDPR on hyvin johtajakeskeinen puolue, Vladimir Žirinovski on muuan muassa osallistunut neljään Venäjän viidestä presidentinvaaleista Liberaalidemokraattien ehdokkaana puolueen 20 vuoden historian aikana. Vuoden 2004 vaaleissa, joissa Vladimir Putinista tuli toisen kerran Venäjän presidentti, LDPR:n ehdokkaana oli Oleg Malyshkin. Vuoden 1999 parlamenttivaaleihin LDPR on osallistunut nimellä Žirinovskin blokki (”Блок Жириновского”), mikä puolestaan osoittaa hänen vaikutusvaltaansa.  Puhuessa parlamenttivaaleista kannattaa mainita Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset ensimmäiset duuman vaalit, joissa LDPR nappasi melkein 23 % äänistä (64 paikkaa). Samaan määrään paikkoja ylsi ainoastaan Gaidarin ”Venäjän Demokraattinen valinta” («Выбор России»). [3]  Ennen kuin siirryn käsittelemään LDPR:n historiaa, haluaisin kertoa puolueen luojasta ja johtajasta.

Johtaja

Vladimir Žirinovski

Vierailtaessa LDPR:n kotisivulla[4], törmää heti puolueen uuden tunnuksen lisäksi (vaaleasininen nauha, jossa lukee keltaisilla kirjaimilla «ЛДПР») Vladimir Volfovitš Žirinovskin kuvaan, jossa hän vakavan näköisenä puristaa nyrkkiään. On syytä kertoa, että vanhana puolueen tunnuksena oli sininen vaakunakilpi, jonka keskellä oli kultainen kotka ja vaaleanpunainen,  vuoden 1917 vallankumousta edeltävä Venäjän kartta vanhoineen rajoineen, Suomi ja Puola mukaan lukien![5] Toinen asia, johon voi heti kiinnittää huomiota on sivun päävalikossa oleva sana ”Johtaja” («Лидер»), jota painamalla päästään sivulle, jossa voi tutustua niin ikään Žirinovskin biografiaan, puheisiin, lehdistöhaastatteluihin kuin myös kuunnella hänen laulutaitoaan. Puolueen 20-vuotisjuhlan kunniaksi Vladimir Volfovitš on nauhoittanut kokonaisen levyn, johon kuuluvat venäläisten patrioottisten laulujen lisäksi sellaiset kappaleet kuin ”Hymni Žirinovskille” tai ”LDPR:n marssi”. Žirinovskin populistista luonnetta hyvin tukee hänen mediaystävällisyytensä, ja vaikka hän ei usein säästele ilkeitä sanoja keskusteluissa journalistien kanssa, hän on miltei ainoa venäläinen poliitikko, joka avoimin mielin osallistuu kaikkiin mahdollisiin tv-debatteihin ja viihdeohjelmiin.  Vuonna 2006 hän osallistui monta kuukautta kestäneeseen projektiin ”Kaksi tähteä”, jossa hän esiintyi duetossa valkovenäläisen rap-artistin ”Serjegan” kanssa.[6]

Jotkut Zhirinovkin osallistumiset tv-debatteihin ovat olleet hyvin sensaatiomaisia (lähdeluettelon yhteydessä laadin listan linkkejä kuuluisimpiin videoihin, jotka löytyvät Internetistä).  Esimerkiksi vuonna 1995 Žirinovski läiskytti lasin mehua demokraatin Boris Nemtsovin päälle,[7] ja vuonna 1999 sattui tapaus jolloin 31. marraskuuta NTV:n ohjelmassa ”Kansan ääni” Žirinovski suorassa lähetyksessä otti taskusta pistoolin ja ehdotti – taas Nemtsoville –itsensä ampumista.[8]  Tappeluiden lisäksi Žirinovski on tunnettu värikkäistä puheistaan ja lupauksistaan – joista suurimman osan hän kiihkeästi kiistää. Muuan muassa vuoden 1996 presidenttikampanjan aikana hän lupasi: ”Jokaiselle akalle miehen, ja jokaiselle miehelle pullon vodkaa”. Hänen tunnetuimpia lentäviä lauseitaan ovat mm: “Naisten pitää istua kotona, itkeä, ommella ja laittaa ruokaa” tai ”Venäläinen sotilas vielä pesee saappaitaan Intian valtameressä”. Näiden lentävien lauseiden alkuperäislähteitä on nykyään mahdotonta löytää, mutta ne ovat kuitenkin sen verran tunnettuja Venäjällä, että ne löytyvät Internetin joka kolkasta. Viimeksi Žirinovskin lentäviä lauseita ja lupauksia nostettiin esiin tunnetun venäläisen yhteiskunta-arvostelijan Aleksandr Gordonin ohjelmassa ”GordonKihot”, jossa Žirinovski oli pääroolissa. [9]  Tämän suhteellisen maltillisen retoriikan lisäksi Žirinovskilta löytyy myös suoria, hyökkäileviä ilmauksia, joiden ääneen lausuminen olisi todennäköisesti lopettanut minkä tahansa suomalaisen poliitikon uran. Antisemitististen lausahduksien lisäksi – jolloin Žirinovski kiisti oman juutalaisalkuperänsä – Internetistä löytyy muuan muassa tunnettu video[10], jossa humalassa oleva LDPR:n johtaja kieltää George Bushia lähtemästä Irakiin: ”George, Irakista tulee hautasi!”, ja nimittää senhetkistäUSA:n presidenttiä mm. ”sontalehmäpojaksi”. Žirinovski uhkaa, että pian ”Me lähetetään Amerikkaan vielä kymmenen miljoonaa venäläistä ja valitaan omaa presidenttimme” tai ”pian venäläiset tiedemiehet muuttavat maapallon gravitaatiokenttää niin että USA hukkuu veden alle”.  Vakavasti puhuen, videossa esiintyy muitakin, edellä mainittua paljon pahempia haukkumasanoja ja offensiivisia ilmauksia, joita ei kuitenkaan kannata välttämättä mainita.

Politiikassa Žirinovski kuvailee itsensä Venäjän ehkä ainoana ammattilaispoliitikkona. Hän muistelee ylpeydellä vuoden 1993 vaalimenestystä, ja korostaa puolueensa merkitystä Venäjän

perustuslain säätelemisprosessissa. 20 vuoden aikana hän on lähes aina ollut oppositiossa, niin hallitsevan kuin varsinaisen opposition suhteen. Žirinovski mieltää itsensä patriootiksi, ja hänen tavoitteenaan on vahva valtio. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä hän aluksi tuki Janaevin aloitetta («ГКЧП»), ”kommunistisen imperiumin” säilymiseksi, mutta kun valtataistelu oli hävitty, ja jäsenmaat yksi toisensa jälkeen itsenäistyivät, Žirinovskista tuli laajojen presidentin toimivaltuuksien sekä Venäjän kansallisten intressien puolustaja. Jo 1980-luvun lopussa hän on avoimesti vaatinut Baltian maiden venäjänkielisen väestön tasavertaista kohtelua.[11]  Vastustajat taas syyttävät Žirinovskia populismista ja demagogiasta. Heidän mielestään LDPR:n kannalta on sama kenen kanssa olla yhteistyössä, koska tarkoituksena on ensisijaisesti oma etu ja korkeat poliittiset virat. Žirinovskin valtataistelun pääkeinoiksi sanotaan skandaaleja, provokaatioita ja kyynisiä, avoimia konfrontaatioita. Hänen populistisiin vaalilauseisiinsa ja tunnuksiinsa harva enää suhtaudu vakavasti.[12]

Puolueen historia – “Vapaus, LDPR, Laki”

Venäjän Liberaalidemokraattinen puolue on virallisesti perustettu 13. joulukuuta 1989. LPDR:sta tuli NKP:n monen kymmenen vuoden aikaisen poliittisen monopolin jälkeen nykyvenäjän ensimmäinen – ja tänä päivänä vanhin – järjestäytynyt puolue. Žirinovskin sanojen mukaan, Neuvostoliiton hajoamisen alettua hänen tavoitteenaan oli: ”pelastaa isänmaa, puolustaa venäläisiä ja välttää maailmanlaajuinen katastrofi”. LDPR:n virallisen historian ja ohjelman mukaan se on Venäjän ainoa oikea, patrioottinen puolue.[13] Ensimmäisistä vaaleista lähtien LDPR on yrittänyt vakuuttaa olevansa ainoa kansan puolue. Puheissa Žirinovski pyytää kaikkia Venäjän patriootteja äänestämään LDPR:ää yhtenäisen, jakamattoman suurvalta-Venäjän säilyttämiseksi. Länsimaisessa mediassa ja kirjallisuudessa Žirinovskia on usein leimattu ultranationalistiseksi, ja vaikka nationalismin osuutta hänen retoriikassaan on vaikea kiistää, LDPR:n politiikassa on paljon muutakin kuin kansallisuusaatteella spekulointia. Puolueen

”Köyhien ja venäläisten puolesta ”

ohjelmaan kuuluvat mm. pienyrittäjän tukeminen, taistelu korruptiota ja byrokraattia vastaan, maahanmuuton sääntely ja tuki maan työnvoiman kilpailukyvyn säilyttämiseksi.[14] Muita puolueen ohjelmallisia tavoitteita ovat: ”oikeusvaltio, monipuoluejärjestelmä, monimuotoinen talous, presidenttikeskeinen hallitusmuoto sekä kaikkien yhteiskunnallisten laitosten deideologisointi”[15] Varsinkin puolueen talousohjelma sisältää heidän mielestään hyvin helppoja ja nopeita tapoja talouslaman lopettamiseksi ja talouden elvyttämiseksi, mutta nämä keinot vaativat valtion hyvin epäliberaalia puuttumista talouteen. Investointeja on ohjattava ennen kaikkea maan omien laitosten ja maatalouden tukemiseen, yksityistämistä on rajoittava ja valtion sektorin roolin on voimistuva. Ulkomaisia sijoituksia pitää tarkistaa ja ohjata rahavirtoja venäläisiin pankkeihin.[16]  Vaikka venäläiset politologit harvemmin kuvaavat Žirinovskia äärinationalistiksi, heidänkin mielestä LDPR:n luonne on selvästi populistis-nationalistinen/isänmaallinen. Joskus sitä kuvataan jopa ”organisaatioksi, joka palvelee yhden miehen ambitioita”[17]. Syytökset nationalismista tulevat ennen kaikkea ajatuksesta Venäjän federaation muuttamisesta unitaariseksi valtioksi. Keskustelussa Aleksandr Gordonin kanssa Žirinovski jopa ehdotti konstituution muuttamista niin, että nykyisen tekstin ”monikansallinen Venäjän kansa” tilalle tulisi ” venäläiset, ja muut kansat”.[18]  Žirinovskin mukaan venäläisiä pitää suojella, koska he ovat maan hyvinvoinnin ja yhtenäisyyden tae. Hänen omasta mielestään, puolue on ”keskusta-oikeistolainen”.[19]

Vaaleissa LDPR on menestynyt vaihtelevasti. Vuoden 1993 suuren voiton jälkeen kannatuksessa tapahtui selvä lasku. Vuodesta 2003 lähtien kannatus on kuitenkin taas lisääntynyt.

Vaalitulokset:

1993 – 22,92% (64 paikkaa)

1995 – 11,18% (51 paikkaa)

1999 – 5,98% (17 paikkaa) – nimellä ”Žirinovskin blokki”

2003 – 11,45% (36 paikkaa)

2007 –  8,14% (40 paikkaa)  [20]

Vaihtelevuus prosenttilukujen ja paikkamäärien välillä johtuu siitä, että ennen vuotta 2007 osa edustajista pääsi duumaan puoluelistojen ja osa henkilökohtaisten, enemmistövaalien perusteella. Vuonna 2007 siirrettiin suhteelliseen vaalitapaan, jolloin myös äänikynnys oli nostettu seitsemään prosenttiin (7%).

Kaiken edellä esitetyn perusteella jokainen voi etsiä Vladimir Žirinovskin lauselmasta vastauksen kysymykseen ”liberaalidemokraattia vai populismia”:

”Tulen aina olemaan puolueen johtaja. Ja tulen kamppailemaan presidenttipaikasta! Ja kunnes valitsette minut, ja LDPR:sta tulee hallituspuolue, tulette olemaan keppikerjäläisiä ja orjia!” [21]

 Videot (kannattaa katsoa!):

– tammikuu 2010

[1] Cas Mudde (2009) – Populist Radical Right Parties in Europe s.31
[2] Cas Mudde (2009) – Populist Radical Right Parties in Europe s.45-46
[3] Venäjän Keskusvaalilautakunta http://www.cikrf.ru/vib_arhiv/gosduma/1993/1993_itogi_FS_obshefed_okrug.jsp
[4] http://www.ldpr.ru/
[5] Olga Elizarova (Kesä 2002) Moskova, Pro et Contra – politologian aikakausilehti s.101
[6] http://www.1tv.ru/news/about/105121
[7] http://www.1tvrus.com/anonce/vremya/9642/
[8] http://www.rpc.narod.ru/zn.htm
[9]1TV ”GordonKihot” 13.03.2009 – http://www.1tv.ru/gordonkihot/pr=10025&pi=12459&ptype=video
[10] http://www.youtube.com/watch?v=ExfLOwmSD88
[11] http://www.ldpr.ru/partiya/7770/
[12] 1TV ”GordonKihot” 13.03.2009 – http://www.1tv.ru/gordonkihot/pr=10025&pi=12459&ptype=video#
[13] http://www.ldpr.ru/partiya/7770/7771/
[14] http://www.sras.org/the_world_according_to_zhirinovsky – School of Russian and Asian Studies
[15] Venäjäkirja (1998) toim. Juhani Aromäki, Hämeenlinna
[16] Puolueen ohjelma – http://www.ldpr.ru/partiya/prog/
[17] Korgunyuk, Zaslavski (1996) – Venäläinen monipuoluejärjestelmä – Indem NGO
[18] 1TV ”GordonKihot” 13.03.2009 – http://www.1tv.ru/gordonkihot/pr=10025&pi=12459&ptype=video#
[19] Zhirinovskin haastattelu lehdessä ”Директор Урал” – http://www.ldpr.ru/leader/325/660/?offset=2
[20] Venäjän Keskusvaalilautakunta – http://www.cikrf.ru/
[21] 1TV ”GordonKihot” 13.03.2009 – http://www.1tv.ru/gordonkihot/pr=10025&pi=12459&ptype=video#
Advertisements