Leena Liukkonen kertoi blogissaan mielenkiintoisesta tapahtumasarjasta venäläisen sosiaalisen verkkosivuston VK (VKnontakte) ja sen perustajan Pavel Durovin ympärillä. Sivusto on joutunut tämän kuukauden aikana erityisen huomion kohteeksi. Ensin Novaja Gazeta väitti, että Vkontakte on luovuttanut käyttäjätietoja turvallisuuspalveluille sekä tehnyt yhteistyötä presidentin hallinnon kanssa. Durovin on myös väitetty olleen osallisena liikenneonnettomuudessa, jossa valkoinen Mersu törmäsi liikennepoliisiin. Durov on kuitenkin korostanut, kuten monesti aiemminkin, ettei aja autoa vaan käyttää metroa. Vaikka Durov on nähty kyseisen auton vieressä kesäkuussa 2012, Mersu ei ilmeisesti ole hänen. Pietarin liikennepoliisin johdon mukaan hän ei ollut autossa, mutta häntä kuullaan kolarin tutkinnassa todistajana. Durovin kotiin tehty etsintä herättää myös kysymyksiä, koska tutkinta tehtiin juuri ennen kauppoja, joissa kaksi merkittävää osakkeenomistajaa myivät 48 prosenttia Vkontakten osakkeista. Niin tai näin, Vkontakte on yksi Venäjän…
"Kaikki mitä haluat tietää nykypäivän Venäjästä"
Artikkelit kategoriasta “Yhteiskunta”
Monet Venäjällä hyväksytyt väitöskirjat eivät kestä kritiikkiä
Mihail Kurvinen
Kirjoitettu huhtikuu 4, 2013
Keskustelu väitöskirjojen laadusta käynnistyi viime marraskuussa, kun Moskovan valtionyliopiston alaisuudessa toimivan Andrei Kolmogorovin nimeä kantavan koulun (СУНЦ МГУ) uusi rehtori ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja Andrei Andrijanov jäi kiinni tieteellisestä vilpistä. Andrijanovin historia-alan väitöskirja aiheesta ”Opiskelijaliike Moskovan yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä vuosina 1991–2008”, jota hän puolusti Moskovan valtiollisessa pedagogisessa yliopistossa (МПГУ) maaliskuussa 2011, sisältää runsaasti plagioitua aineistoa. Samoin selvisi, että osaa akateemiseen tutkintoon vaadituista tieteellisistä artikkeleista, joihin Andrijanov viittaa työssään, ei ole koskaan julkaistu. Lenta.ru kirjoittaa, että Andrijanov ei ollut ainoa Moskovan valtiollisessa pedagogisessa yliopistossa väitellyt ja samoista rikeistä kiinni jäänyt henkilö. Yksi kuuluisa esimerkki on opposition koordinaationeuvostossa nationalisteja edustava poliitikko Vladimir Tor. Tammikuussa 2013 opetusministeriön alaisuudessa toimiva erityinen komissio tutki joukon epäilyttäviä väitöskirjoja. Se suosittelee, että vilppiin syyllistyneiltä evätään heidän tieteelliset tutkinnot. Komissio löysi yli…
Venäjän vaikutusvaltaisimpiin poliittisiin henkilöihin ja liikemiehiin 1990-luvulla lukeutunut Boris Berezovski kuoli maanpaossa Lontoossa 23. maaliskuuta. Venäjällä on tapana puhua kuolleista, joko pelkästään hyvää tai ei mitään. Berezovski on tässä selkeä poikkeus. Hänen nimensä on yhdistetty moneen kuuluisaan poliittiseen skandaaliin, murhaan ja talouspetokseen. Sen selvittäminen, kuinka moni näistä väitteistä pitää paikkansa, on erittäin hankala kysymys, mutta Berezovski jää historiakirjoihin todennäköisesti muista syistä. Hänen kuolemaansa päättyy lopullisesti Venäjän nykyhistorian kokonainen aikakausi – ns. oligarkkien ja ”villin 90-luvun” tarina. Eho Moskvy -radion päätoimittaja Aleksei Venediktovin mukaan Berezovski muistetaan tulevaisuudessa ainakin kolmesta tapahtumasta: Boris Jeltsinin vaalivoitosta (1996), hänen osuudestaan Hasavyurtin rauhansopimukseen, joka päätti ensimmäisen Tšetšenian sodan, sekä ”vallan puolueen” luomisesta ja Vladimir Putinin tulosta Venäjän presidentiksi (1999–2000).
Viime viikkojen aikana Johan Bäckmanin nimi tuli vihdoin esille ei ainoastaan Venäjän mediassa, vaan myös Suomessa. ”Laajasti tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja antifasisti”, niin kuin häntä kunnioittavasti kutsutaan useimmissa Venäjän hallinnon kontrolloimissa tiedotusvälineissä, on viime vuosina usean otteeseen tahrannut Suomen maineen ja asettanut suomalaisia kansankuntana huonoon valoon. Työtä on tehty paljon, ja jos siitä on maksettu, niin ei selvästikään ole maksettu turhaan. Tänään Bäckmanista puhuvat lähinnä poliitikot ja valtiotieteilijät. Hänen suunnitelmallinen toiminta johtavana Suomen paheiden paljastajana Venäjällä on johtanut ensinnäkin poliittisiin seurauksiin – erilaisten venäläisten poliittisten toimijoiden aktiivisuuteen (lapsiasiavaltuutetusta, KGB:n korkeakoulusta valmistuneesta Pavel Astahovista Venäjän parlamenttiin ja ulkoministeriöön saakka). Mutta tämä on vasta jäävuoren huippu. Bäckmanin toiminta johtaa myös puhtaasti taloudellisiin seurauksiin Suomelle ja suomalaisille liiketoiminnalle. Yleisellä tasolla puhutaan Suomen maineen lapsiystävällisenä maana ja suosittuna perhelomakohteena olevan vaarassa…
Venäjän oppositio keskittää voimiaan – koordinaationeuvoston vaalit
Mihail Kurvinen
Kirjoitettu lokakuu 21, 2012
Venäjällä pidetään 20—21. päivä lokakuuta opposition koordinaationeuvoston vaalit. Vaaleihin on rekisteröitynyt yli 165 000 äänestäjää, joista noin puolet on tunnistautunut (todistanut henkilöllisyytensä). Vain tunnistetut Venäjän kansalaiset saavat äänestää Internetissä osoitteessa (http://www.cvk2012.org/), loput pystyvät käyttämään äänensä äänestämiseen tarkoitetuissa paikoissa ympäri Venäjää. Järjestäjin mukaan näillä vaaleilla on kaksi tärkeää tehtävää: yhdistää protestiliikkeen ja legitimoida sen johtajia. Neuvostoon valitaan 45 henkilöä yli 200 ehdokkaasta. Jokainen äänestäjä voi siis äänestää jopa 45 henkilöä, niin että 30 valitaan yhteisestä kansalaisaktiivistien listasta ja vielä 15 liberaalien, nationalistien ja vasemmiston listoilta, viisi jokaisesta. Tällä vaalimenetelmällä yritetään taata, että koordinaationeuvostoon pääsevät kaikkien opposition aatesuuntien edustajat.
Venäjän kansalaisyhteiskunnan liikehdintä ja opposition mielenosoitukset ovat selvästi osoittaneet maan poliittisen järjestelmän ristiriitoja, jotka aikaisemmin ovat näkyneet julkisen tyytymättömyyden paikallisina puhkeamisina. Taloustaantuman uhka, valtiovallan välinpitämättömyys ja usein vihamielisyys kansalaisyhteiskunnan aloitteille sekä mahdottomuus puolustaa omia oikeuksiaan oikeudessa on synnyttänyt turvattomuuden tunteen ja lisännyt jännitteitä yhteiskunnassa. Kansalaistoiminnan kasvu – vastauksena valtion instituuttien tehottomuudelle, korruptiolle sekä virkamiesten ja lainvalvontaviranomaisten mielivaltaisuudelle – on muuttunut avoimeksi poliittiseksi protestiksi. Järjestäytynyt protestiliike on aiheuttanut valtiovallan toimenpiteitä. Epärehellisten parlamenttivaalien tulokseen tyytymättömiä yritettiin talvella rauhoittaa tekemällä huomattavia muutoksia vaalilakiin. Samalla kansa mobilisoitiin Putinia tukeviin mielenosoituksiin. Sekä opposition, että valtion propagandan tarkoituksena tänä vuonna on ollut poliittisesti passiivisen enemmistön saaminen omalle puolelle. Tässä asiassa vallanpitäjien avuksi on television lisäksi entistä selkeämmin tullut Venäjän ortodoksinen kirkko. Olen vahvasti sitä mieltä, että Pussy Riot -ryhmän oikeuden käynnin…
Venäjän oppositio piti 15. syyskuuta mielenosoituksen Moskovassa. Arviot parlamentin ulkopuolella toimivien ryhmien järjestämän mielenosoituksen osanottajien määrästä vaihtelevat suuresti. Silloin kun virallisen vallan äänitorvet julistavat opposition täydellistä epäonnistumista, mielenosoituksen johtajat Sergei Udaltsov ja Dmitri Gudkov puhuvat yli 100 000 osallistujasta. Molemmilla ryhmillä on tapana liioitella. Monien mielestä mielenosoitusten osanottajien määrä on kuitenkin selvässä laskussa. Muun muassa protestien rahoituksesta vastaavan Olga Romanovan mielestä paikan päällä Saharovin valtakadulla ei ollut enempää kuin 20 000 ihmistä. Myös Ylen kirjeenvaihtajan mukaan osallistujia oli vähemmän kuin kesäkuun mielenosoituksessa. Vaikka ”miljoonien marssista” kyse ei tietenkään ollut, ei ihmisten into ole vajaassa vuodessa hävinnyt kokonaan. Jotkut asiat ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi viime talveen verrattuna. Talvella protestin johtohahmoiksi nousseet kansalaisyhteiskunnan aktivistit, kuten esimerkiksi kirjailija Boris Akunin ja journalisti Leonid Parfjonov, ovat jättäytyneet sivuun. Mielenosoitusten järjestäytymisessä…
Moskovan elokuun 1991 vallankaappaus – Puttšin epäonnistuminen | osa 5/5
Mihail Kurvinen
Kirjoitettu syyskuu 6, 2012
Muistelmissa esitetyt vallankaappauksen epäonnistumiseen vaikuttaneet syyt voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat hätätilakomitean johtajien henkilökohtaiset ominaisuudet ja heidän haluttomuutensa ottaa vastuu mahdollisista uhreista. Toiseen ryhmään kuuluvat aktiivisen vastarinnan toiminta ja demokratian rooli. Ja kolmanteen ryhmään kuuluvat usein esitetyt huhut armeijan tottelemattomuudesta. Hätätilakomitealla ei ollut johtajaa Jeltsin arvostelee hätätilakomitean jäsenten psyykkisiä ominaisuuksia. Hänen mukaansa – vaikka he olivat todella hyviä ammattilaisia ja asiantuntijoita – ”jokaisella heistä oli pieni persoonallisuushäiriö, jonkinlainen poikkeama käyttäytymisessä, ajattelussa tai psykologiassa. Tällä varsin pitkälle menevällä väitteellä on nähdäkseni selviä poliittisia päämääriä. Ottaen huomioon, että hätätilakomitean jäsenet eivät saaneet tuomioita, Jeltsin ilmeisesti pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnalliseen mielipiteeseen. Jeltsinin mukaan vallankaappaus epäonnistui heti alussa, kun Gorbatšovin luokse lähettiin liian heikko delegaatio. Toisaalta hätätilakomitealla ei ollut johtajaa tai sellaista henkilöä, johon kansa olisi…
Moskovan elokuun 1991 vallankaappaus – Tapahtumien tulkinnat aikalaisten muistelmien valossa | osa 4
Mihail Kurvinen
Kirjoitettu elokuu 25, 2012
Demokraattisen vastarinnan kärkihahmojen muistelmista ilmenee, että taantumuksellisen vallankaappaus oli ennakoitu, mutta yllättävä. Sobtšak ja Gorbatšov korostavat, että huhut kaappauksen uhasta liikkuivat yhteiskunnassa, niin kotimaisessa kuin ulkomaalaisessa mediassa, joten Gorbatšovia lainaten: ”Kaappaus ei ollut mikään äkillinen jyrähdys tai tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta”. Gorbatšov ei kuitenkaan uskonut, että se olisi voinut alkaa vallitsevissa olosuhteissa. Hänen mielestään “vain mielipuolet olisivat uskaltaneet ryhtyä alusta alkaen tuhoon tuomittuun kaappaukseen”. Vallankaappaus oli ennakoitu, mutta yllättävä Uusi liittosopimus herätti paljon kysymyksiä myös Venäjän johdon keskuudessa. Esimerkiksi Hasbulatov oli huolissaan Venäjän federaation autonomisten tasavaltojen pyrkimyksestä saada tasa-arvoinen asema ja samat poliittiset oikeudet kuten liiton tasavalloillakin. Tällainen kehitys olisi voinut johtaa ei ainoastaan Neuvostoliiton, mutta myös Venäjän federaation hajoamiseen. Tämän takia elokuun 19. päivän aamuksi oli suunniteltu korkeimman neuvoston presidiumi, johon aikoi…
Moskovan elokuun 1991 vallankaappaus – Tapahtumien tulkinnat aikalaisten muistelmien valossa | osa 3
Mihail Kurvinen
Kirjoitettu elokuu 22, 2012
Puhuttaessa historiallisesta tapahtumasta, se miten sitä kutsutaan eli käsitteen valinnalla on tärkeä merkityksensä, sillä se luo ennakkokäsityksen asian luonteesta. Suomen historiassa tällainen esimerkki on vuoden 1918 kansalaissota, josta on käytetty monta erilaista nimeä. Pelkästään nimeämällä tapahtuma tietyllä lailla tutkija ottaa kantaa. Itse käytän työssäni vakiintunutta vallankaappaus- tai vallankaappausyritys-termiä. Muistelijoiden ja monen historioitsijan mielestä tämä ei kuitenkaan ole olleenkaan näin itsestään selvä asia. Vallankaappaus vai yritys pelastaa isänmaa? Esimerkiksi politologi Sergei Kurginjan – joka on viime vuosina saanut paljon julkisuutta venäläisessä mediassa – ei hyväksy vallankaappaus tai puttš -käsitettä. Hän määrittää käsitteen puttš kumoukseksi, jossa käytetään armeijaa ja tiedustelupalveluita perustuslaillista velvollisuuttaan suorittavan, vallassa olevan hallituksen syrjäyttämiseksi. Kurginjan vertaa elokuun tapahtumia Kreikan sotilasjuntan vallankaappaukseen vuonna 1967 sekä Augusto Pinochetin johdolla suoritettuun sotilasvallankaappaukseen Chilessä vuonna 1973,…
